EDIT: Pahoitteluni, artikkeli on jotenkin päätynyt luonnokseksi, sitä ei mukamas ole julkaistu. Tästä saatte tämän kuitenkin takaisin, ette pääse siitä näin helpolla >:) Ja täällä on kai käynyt joku/joitakuita 11 kertaa tänään 21.10.2014, eli onko täällä oikeasti joku lukija vai mitenköhän asia on..?P8050004-normal.jpg

BellaSara. Muutama vuosi sitten rakastin tätä kirjasarjaa.

   Sain tämän ekan osan joskus kahdeksanvuotiaana nimipäivälahjaksi. Löysin sen koulun jälkeen mikron päältä ja lukaisin hurmiossa koko kirjan läpi kahdessa tunnissa.

   Minä pidän juonesta paljon, mutta muutama pieni ja yksi hirveä vika kyllä löytyy.

 Ensinnäkin suomennokset:

"Hän näki kaikki ystävänsä: tomtommet, twinkle imp-keijut, bobolinkit, fire spoopit ja pipsqueak longtailit. Whiffle bearit, bubble turtlet, tassel mouse-hiiret, rose dragonit ja tea leaf pandat."

Että osaakin olla ärsyttävää osata englantia. Ennen 'leijuvat saaret -saaret' eivät häirinneet, nyt ne ärsyttävät hirveästi ja kun niitä löytyy kaiken lisäksi koko kirjan pituudelta, ne huonontavat paljon kirjan laatua ja antamaani arvosanaa.

   Lisäksi on sudet. Miksi nämä söpöt pikku pörröturkit ovat lähes aina pahiksia? Tai siis, uhattuina se voivat puolustaa laumaansa ja mahdollisesti vahingoittaa ihmisiä siinä sivussa, mutta ei ole susien vika jos ihmiset tuppaavat kekkuloimaan niiden reviirille. Ja kyllähän sudet saalistavat, mutta sehän hyödyttää luontoa valtavasti, kuten näkee siitä yhdestä dokumentista joka tutki susien yhteyttä kaikkien asioiden paranemiseen Yellowstonessa vai mikälie sekin kansallispuisto nyt sitten oli. Ja leijonat tekevät näitä molempia asioita eivätkä edes ole ainakaan aikuisina minusta yhtä söpöjä kuin sudet, ja silti leijonat ovat yleensä hyviksiä. Pöh. Onneksi kirjasta löytyy myös hyvä susi, Conall, joka onkin lempihahmoni huolimatta lopun typerästä käänteestä. Conall oli kivenpi kivanpi kivempi (miten tämä sana kirjoitetaan?) kun se ei ollut mutantti.

   Oli miten oli, kirjassa on muitakin hyviä puolia kuin Karvatassu. Bellan lahja paranee huomattavasti loppua kohden, kun jotain oikeasti alkaa tapahtua.

   Lempikohtani oli, kun Conall meni Varjopolulle (MINÄKIN osaan kääntää vaikka I no speak and writing english very good, joten miksi ihmeessä tämäkin on kirjassa Shadow Path?). Laitanpa sitten siitä sen osan tai otteen tai mikälie tämäkin nyt sitten taas oli.

" Sitten, aivan yhtäkkiä, kaikki hiljeni. Conall ei tuntenut enää maata jalkojensa alla. Sen ympärillä oli vain tyhjyys.

  Tyhjä yksinäisyys valtasi suden. Se oli astunut Shadow Pathin polulle.

  Conall oli kuullut polusta riittävästi tietääkseen, että sen oli parasta pitää silmät visusti kiinni. Niiden avaaminen altistaisi Conallin pahuudelle -ja varmalle tuholle. Yksikään susi ei ollut avannut silmiään tuolla polulla selviytyen sieltä pois.

  Niinpä Conall jatkoi päättömästi matkaansa lihastensa väsyessä tyhjyydessä ponnistelusta. Matkan varrella sen hurjat saalistajan vaistot heräsivät. Sen ympärillä pyöri outoja hajuja ja ääniä. Jotain oli edessä, mutta mitä? Ja miten lähellä?

  Ensimmäinen jääkylmä tuulahdus puistatti Conallia. Hetkeä myöhemmin siitä tuntui, kuin luisevat sormet olisivat uppoutuneet sen turkkiin ja tunkeutuneet sen ihon alle, aina sen sydämeen asti. Kaikkialta kuului vaikerointia -vai oliko se tuulen ääntä? Conall... Conall... meillä on nälkä... ravitse meitä, Conall... anna meille lämpösi, meitä paleltaa... Conall...

Pahinta oli, että Conall tunnisti jotkut äänistä. Sen oli vaikea vastustaa kiusausta avata silmät nähdäkseen puhujan. Kipuakin oli melkein helpompi sietää.

  Kipua ja kiusausta vastaan taistellen Conall jatkoi sinnikkäästi matkaansa. Mitä pidemmälle se kulki, sitä voimakkaammin kummitukset kiskoivat sitä puoleensa. Sen ympärillä liikkui varjoja ja henkiä yrittäen viedä sen Shadow Pathilta Shadow Realmiin, varjojen valtakuntaan. Conall tajusi nyt, että sitä ympäröivät ne kadotetut sielut, jotka olivat jääneet Shadow Pathille."

   Lisäksi Heather Theurerin piirtämät kuvat ovat mahtavia. Jos Bellan lahjan saa halvalla, se kannattaa ostaa ihan vain kuvien takia.

P8190127-normal.jpg

Kirjasta löytyy myös pari ihan outoa juonenkäännettä. Miksi Ivenna lähetti Jillianin viemään Tähtikivi Saukkokuningattarelle (oma, vapaa käännös taas)  puuroa, kun siinä oli se todennäköinen uhka että tyttö saa kaiken selville, keksii sotasuunnitelman ja karkaa taikaolentojen kanssa. Ivenna olisi voinut ihan hyvin hoitaa sen itse tai jonkun tupsuhiiren ('tassel mouse') avulla. Ja miksi eräälle koiraeläimelle kasvoi heposen jalat? Pöh.

 

Annankin kirjalle kaksi arvosanaa.

Jos suomi-englanti vaihtelu ei haittaa: 9½

Jos häiritsee: 7-

Sen voin sanoa, että Valkristin lento on parempi. Nähdään pian sen merkeissä!