tiistai, 21. lokakuu 2014

BellaSara 1, Bellan lahja -Felicity Brown

EDIT: Pahoitteluni, artikkeli on jotenkin päätynyt luonnokseksi, sitä ei mukamas ole julkaistu. Tästä saatte tämän kuitenkin takaisin, ette pääse siitä näin helpolla >:) Ja täällä on kai käynyt joku/joitakuita 11 kertaa tänään 21.10.2014, eli onko täällä oikeasti joku lukija vai mitenköhän asia on..?P8050004-normal.jpg

BellaSara. Muutama vuosi sitten rakastin tätä kirjasarjaa.

   Sain tämän ekan osan joskus kahdeksanvuotiaana nimipäivälahjaksi. Löysin sen koulun jälkeen mikron päältä ja lukaisin hurmiossa koko kirjan läpi kahdessa tunnissa.

   Minä pidän juonesta paljon, mutta muutama pieni ja yksi hirveä vika kyllä löytyy.

 Ensinnäkin suomennokset:

"Hän näki kaikki ystävänsä: tomtommet, twinkle imp-keijut, bobolinkit, fire spoopit ja pipsqueak longtailit. Whiffle bearit, bubble turtlet, tassel mouse-hiiret, rose dragonit ja tea leaf pandat."

Että osaakin olla ärsyttävää osata englantia. Ennen 'leijuvat saaret -saaret' eivät häirinneet, nyt ne ärsyttävät hirveästi ja kun niitä löytyy kaiken lisäksi koko kirjan pituudelta, ne huonontavat paljon kirjan laatua ja antamaani arvosanaa.

   Lisäksi on sudet. Miksi nämä söpöt pikku pörröturkit ovat lähes aina pahiksia? Tai siis, uhattuina se voivat puolustaa laumaansa ja mahdollisesti vahingoittaa ihmisiä siinä sivussa, mutta ei ole susien vika jos ihmiset tuppaavat kekkuloimaan niiden reviirille. Ja kyllähän sudet saalistavat, mutta sehän hyödyttää luontoa valtavasti, kuten näkee siitä yhdestä dokumentista joka tutki susien yhteyttä kaikkien asioiden paranemiseen Yellowstonessa vai mikälie sekin kansallispuisto nyt sitten oli. Ja leijonat tekevät näitä molempia asioita eivätkä edes ole ainakaan aikuisina minusta yhtä söpöjä kuin sudet, ja silti leijonat ovat yleensä hyviksiä. Pöh. Onneksi kirjasta löytyy myös hyvä susi, Conall, joka onkin lempihahmoni huolimatta lopun typerästä käänteestä. Conall oli kivenpi kivanpi kivempi (miten tämä sana kirjoitetaan?) kun se ei ollut mutantti.

   Oli miten oli, kirjassa on muitakin hyviä puolia kuin Karvatassu. Bellan lahja paranee huomattavasti loppua kohden, kun jotain oikeasti alkaa tapahtua.

   Lempikohtani oli, kun Conall meni Varjopolulle (MINÄKIN osaan kääntää vaikka I no speak and writing english very good, joten miksi ihmeessä tämäkin on kirjassa Shadow Path?). Laitanpa sitten siitä sen osan tai otteen tai mikälie tämäkin nyt sitten taas oli.

" Sitten, aivan yhtäkkiä, kaikki hiljeni. Conall ei tuntenut enää maata jalkojensa alla. Sen ympärillä oli vain tyhjyys.

  Tyhjä yksinäisyys valtasi suden. Se oli astunut Shadow Pathin polulle.

  Conall oli kuullut polusta riittävästi tietääkseen, että sen oli parasta pitää silmät visusti kiinni. Niiden avaaminen altistaisi Conallin pahuudelle -ja varmalle tuholle. Yksikään susi ei ollut avannut silmiään tuolla polulla selviytyen sieltä pois.

  Niinpä Conall jatkoi päättömästi matkaansa lihastensa väsyessä tyhjyydessä ponnistelusta. Matkan varrella sen hurjat saalistajan vaistot heräsivät. Sen ympärillä pyöri outoja hajuja ja ääniä. Jotain oli edessä, mutta mitä? Ja miten lähellä?

  Ensimmäinen jääkylmä tuulahdus puistatti Conallia. Hetkeä myöhemmin siitä tuntui, kuin luisevat sormet olisivat uppoutuneet sen turkkiin ja tunkeutuneet sen ihon alle, aina sen sydämeen asti. Kaikkialta kuului vaikerointia -vai oliko se tuulen ääntä? Conall... Conall... meillä on nälkä... ravitse meitä, Conall... anna meille lämpösi, meitä paleltaa... Conall...

Pahinta oli, että Conall tunnisti jotkut äänistä. Sen oli vaikea vastustaa kiusausta avata silmät nähdäkseen puhujan. Kipuakin oli melkein helpompi sietää.

  Kipua ja kiusausta vastaan taistellen Conall jatkoi sinnikkäästi matkaansa. Mitä pidemmälle se kulki, sitä voimakkaammin kummitukset kiskoivat sitä puoleensa. Sen ympärillä liikkui varjoja ja henkiä yrittäen viedä sen Shadow Pathilta Shadow Realmiin, varjojen valtakuntaan. Conall tajusi nyt, että sitä ympäröivät ne kadotetut sielut, jotka olivat jääneet Shadow Pathille."

   Lisäksi Heather Theurerin piirtämät kuvat ovat mahtavia. Jos Bellan lahjan saa halvalla, se kannattaa ostaa ihan vain kuvien takia.

P8190127-normal.jpg

Kirjasta löytyy myös pari ihan outoa juonenkäännettä. Miksi Ivenna lähetti Jillianin viemään Tähtikivi Saukkokuningattarelle (oma, vapaa käännös taas)  puuroa, kun siinä oli se todennäköinen uhka että tyttö saa kaiken selville, keksii sotasuunnitelman ja karkaa taikaolentojen kanssa. Ivenna olisi voinut ihan hyvin hoitaa sen itse tai jonkun tupsuhiiren ('tassel mouse') avulla. Ja miksi eräälle koiraeläimelle kasvoi heposen jalat? Pöh.

 

Annankin kirjalle kaksi arvosanaa.

Jos suomi-englanti vaihtelu ei haittaa: 9½

Jos häiritsee: 7-

Sen voin sanoa, että Valkristin lento on parempi. Nähdään pian sen merkeissä!

 

torstai, 16. lokakuu 2014

Surulliset

Kiusaan teitä vielä surumielisilläkin "runoilla", buahahaa >:)

 

Eräänä päivänä heräsin,

ja ympärilleni katselin.

Oli kaikki niin tuttua:

matto kunnon värisuttua

virkatut elukat hyllyllä

ja hevosen kuva ryijyllä.

Tyhjä häkki lattialla

jokainen karva tallella.

Mutta jotain täältä puuttui

kurkkuuni pala juuttui.

Kyyneleet vuotivat silmistäni,

itku karkasi sydämestäni.

Oli rakas kani poissa,

mutta sydämessäin hän aina loistaa.

perjantai, 29. elokuu 2014

BellaSara 4, Niken huima kilpailu*

*Lue: Niken tylsä kilpailu

P8240149-normal.jpg

Jihuu, vihdoin saan omistamani ja lukemani BellaSarat arvosteltua, jotain kivaa lukemista tämän jälkeen :) *hieroo tyytyväisenä käsiään yhteen* Mutta ensin arvostelu...

   Päähenkilö on Marta Thomas, joka on köyhä. Hänellä on ilmalaivan muotoisia lehmiä, jotka tekevät mansikan makuista maitoa, kun syövät tarpeeksi puna-apilaa, mitä en oikein ymmärrä. Nämä lehmät ovat bovoja, ja Marta hoitaa niitä yksin, koska äiti on vasta synnyttänyt vauvan ja isä on pudonnut yhdeltä leijuvat saaret -saarelta murtaen luita. Marta on tyytymätön elämäänsä, joten kuten arvata saattaa, 'legendaarinen hevonen' (tällä kertaa siivekäs Nike) ilmaantuu, ja he menevät kilpailuun jossa Marta saa uuden ystävän ja voittaa kultaisia hevosenkenkiä. Näin juoni saattaa ehkä kuulostaa hyvältä tämän sarjan mittapuulla, mutta Niken huima kilpailu on äärettömän tylsä, kun sen lukee. Kuvatkin ovat samasta paikasta kuin Valkristin lennossa (Spoops), joten eipä kirjasta oikein kehumista löydy.

Niin, ja nyt kun kerran 'viimeisessä' (oikeasti olisi vielä kaksi osaa, mutta niitä ei löydy mistään) osassa ollaan, niin kerronpa sitten nettisivuistakin.

  Ne ovat pikkutytöille, paitsi että pikkutyttönä en osannut olla siellä, koska suomennos oli puutteellinen. Nyt se on ihan samanlainen kuin silloin muutama vuosi sitten, paitsi että älykkyyteni on kasvanut sen verran että älyän nettisivuston olevan surkea.

   Enpä nyt keksi muuta sanottavaa.

Tylsä kirja. Arvosana: 7-

 

sunnuntai, 24. elokuu 2014

BellaSara 3, Jewelin taika -Felicity Brown

P8200136-normal.jpg

Jewelin taika on paras neljästä ensimmäisestä sarjansa kirjasta. Upeat kuvat yhdistettynä kivaan ja jännään juoneen tuottavat hyvän kirjan, joka tuntuu kuitenkin olevan aiempien osien tavoin sopivan alle 12-vuotiaille, vaikka sarjan päähenkilöt sen ikäisiä ovatkin.

   Shine Anders asuu jonkinlaisena palvelijana Rolandotterin linnan tallilla, jos olen oikein käsittänyt. Hänen paras ystävänsä on vanha, silmätön Gertrude-nukke ja ilmeisesti jonkin rikkaamman perheen lapset kiusaavat häntä. Shinen isä on kuollut ja hänen äitinsä on kadonnut lähtiessään etsimään tarunhohtoista Rolandotterin aarreholvia. Tyttö asuu siis isoäitinsä kanssa.

 Eräänä päivänä Jeremiah Marshall, Shinen kiusaaja, uhkaa viedä Gertruden ja polttaa sen. Seuraavana yönä Shine herää ilman nukkeaan ja ymmärtää pojan toteuttaneen uhkauksensa. Hän lähtee kävelylle ja tapaa legendaarisen Jewel -tamman, ja he hankkivat nuken takaisin ja päättävät hakea myös Shinen äidin, sekä mahdollisesti pari jalokiveä, vaikka holvin vartijana Jewel ei ideasta oikein innostu.

 Shine ja Jewel joutuvat muun muassa kivien ja nukkejen jahtaamiksi, leikkivät kouluratsastuskilpailua ja leikkivät kelloilla löytääkseen holvin ja äidin.

   Jewelin taika on kiva (mutta lyhyt) fantasiaseikkailu, jossa ei edes ole kuin pari sellaista 'lotus hedgehog -siili' -käännöstä. Kuvatkin on piirretty loistavasti, mikä parantaa kirjan arvosanaa.

P8240146-normal.jpg   Arvosana: 8+

keskiviikko, 20. elokuu 2014

BellaSara 2, Valkristin lento -Felicity Brown

P8200131-normal.jpg

Valkristin lento on huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä, huonommasta kuvituksesta huolimatta.

   Päähenkilö on Emma Roland, joka asui hevostilalla tallin vintillä ja oli menettänyt hiljattain vanhempansa auto-onnettomuudessa. Tarinan alussa hän tapaa uuden ystävänsä Saran, jonka antamat lahjat johtavat kohdatessaan Colm-serkun Emman kivaan pikku seikkailuun.

 Erään tapahtuman johdosta tyttö karkasi kotoa, näki järvellä näkyjä ja meni pegasoksella avaruuteen Valkyrieiden (jonkinlaisten ¨taika-amatsonien) haukuttavaksi. Sitten Emma varasti kukkia naapurin puutarhasta ja tuli siten pelastaneeksi erään varsan, kirjoitettua runonsa loppuun ja varmistavan erään työpaikan olevan hänelle vapaa, kunhan hän muuttaisi omaan asuntoon.

   Viat ovat todella harvassa. Olen löytänyt kirjasta 2 (!!!) Bellan lahjasta tuttua kääntövirhettä, jotka eivät haittaa tippaakaan, koska niitä on niin vähän.


Hyvä kirja, tosin melko lyhyt ja kuvat eivät yllä entiselle tasolle. Loistava juoni ja kiva kerronta, vaikka avaruudessa ei pitäisikään olla happea eli Emman ja Valkristin olisi pitänyt kuolla ainakin neljä kertaa.

Arvosana: 8